Päivä 5

Tavallinen aamu tuttuun tapaan, mutta onkin jo perjantai. Me jatkettiin viikon töitä ja tänään laitoin lisää lamppuja yhteen huoneeseen. Klo 10 otettiin tuttuun tapaan myös kahvi + pain au chocola (leivos suklaa täytteelä) sen jälkeen jatkettiin töitä mutta ei pitkään sillä perjantaisin yrityksellä on tapa mennä syömään pieneen ravintolaan lounaan aikana.

Ennen sitä kuitenkin pari työmiestä toisesta yrityksestä joita mun työtoverit oli näköjään auttanut ennen niin he tarjoi Rose viiniä meille ja juotiin jokainen yksi lasi sitä.
Tämän jälkeen minulle kerrottiin, että tämä oli vanha tapa kun halutaan kiittää toista sen avusta. Ja näköjään he vielä yrittävät pitää näitä vanhoja tapoja yllä. Ymmärrän hyvin. Tämä auttaa pitää hyviä väliä toisiemme kesken ja työ sujuu mukavemmin kun on auttanut vähän toista ja he ovat kiittäneet siitä viinillä tai jollain muulla.

Sitten me ajettiin ravintolaan.

En muista ravintolan nimeä, mutta ehkä muistan jos mennään ensi kerralla samaan. Muistan tämän ravintolan varmaan koko ikäni, sillä tuollaisia ravintoloita ei löydy suomessa varmaan ollenkaan.
Paikka oli tosi täynä ihmisiä ja tarjoiliat tosi kiireisesti liikkuivat koko ajan pöydästä toiseen ja keittiösta baari tiskille.

Baarimikko oli omalaatuinen tyyppi. Kaverin paita oli aika hiessä ja hänen nopeus oli normaalia ihmistä 3-5 kertaa nopeampi, hän vitsaili aika usein asiakkaiden kanssa ja lopuksi kun asiakas maksoi ja oli lähtemässä hän kätteli kaikkia. Koska ravintolassa oli niin paljon ihmisiä, kun näin hänen tosi nopean tempon olin aika (amazed).
Työkaverit kertoivat minulle, että hänen työpäivä on klo 9-20 ja hänellä on tuo tempo kokoajan päällä. Haha aikamoinen tyyppi.
Toinen asia jonka he kertoivat minulle oli, että hänen isänsä oli samanlainen, mutta heitti paljon enemmän läppää ja tarjoili kaksinkertaiselle määrälle ihmisiä.

Työkaverit ottivat anis liköörin, joka heidän mukaan oli pakko ottaa ja kuului heidän tapoihin, vitsailten tietysty. Sen jälkeen me mentiin pöytään ja alku palaa oli seisova pöytä. Seisovassa pöydässä oli kaikenlaisia alkupaloja mayoneesissa ja erilaisissa kastikkeissa olevia pastaa, kinkkua, salaattia, jne.

Ruokapöydässä kun oltiin meille tuotiin iso kasa leikattuja patonki leipiä, pullo vettä ja talon viiniä.
Minulle sanottiin, että ravintoloiden omat viitin eivät yleensä ole kovin hyviä. Minun ei tehnyt mieli viiniä muutenkaan niin en ottanut.
Sitten tajolla oli ankkaa (canard), vuohen lihaan ja jotain muuta, mitä en oikein muista ja siinä sai myös valita mitä muuta ottaa sen kanssa (riisiä, kasvisperunamuussia, ranskalaisia).
Ruoka tuli erittäin nopeasti. Me odotettiin vain ehkä viitisen minuuttia kun ruoka oli pöydälllä. Ankka oli mukavan mehevää ja hyvän makuista, samoin kuten kasvisperunamuussi.
Kun ruoka syötiin oli kahvin paikka, joka kuului aterian hintaan. Alkupala + ateria + kahvi + likööri oli vain 11-13 €.

Ruokailun jälkeen me mentiin toimistolle selvittämään mitä osia me tarvittiin seuraavaan työkohteeseen. Työkohde oli sähkö kaappi, jonka 160 A sulakkeiden päälle piti laittaa läpinäkyvä muovi paneeli suojausta varten ja sitten vielä tehdä valosta, joka oli kopissa automaattisesti syttyvän kun kaappi avataan.
Meidän piti aluksi tietenkin samuttaa sähkökaapin sähköt, että pysytisimme mennä sinne työskentelemään ilman, että kuolisimme turhaan. Ja kannattaa, koska kun puhutaan 160A:ta niin sitä ei paljon kannata kosketella kun se on päällä.
Minä olin yksin Patricen kanssa ja hän halusi näyttää minulle 20kV-320V muuntajan (320V tai jotain muuta en muista) en ottanut kuvia mistään niistä kun en miettinyt sitä silloin olisi pitänyt sittenkin kysyä... olen tosi huono kuvaamaan.
Kun kaappin sähköt oli pois niin me tehtiin se muovi paneeli niitten sulakkeiden eteen. Unohdin mainita, että sähkökaappi oli isoa 16kW valaisin tornia varten. Lopulta kun paneeli oli paikallaan me laitettiin sähköt päälle ja kokeiltiin toimivatko valot oikeasti. Valot toimi ja meidän piti jättää ne noin 2 min päälle muuten ne olisivat menneet rikki (lampun ominaisuuksien takia).

Sen jälkeen palattiin toimistolle. Mun on pakko sanoa, että tämän yrityksen hyvä yhteishenki on erittäin mukava ja he ovat kokoajan auttaneet minua, esim he lainasivat pyörän ja mikron, koska minulla ei ole täällä keittiötä ja en voi tehdä mitään ruokaa ja en halua mennä joka päivä syömään ravintolaan, koska jään rahattomaksi. Ja kaiken avun he antoivat minulle ilman, että minä olisin kysynyt heiltä mitään. Yrityksen pomo oli myös näköjään soittanut Lukion rehtorille ja vaatinut siltä minulle parempaa oleskelua täällä. Wau.

Mutta muuten minun mielestä kaikki menee aikalailla hyvin täällä, olen oppinut hyvin monta asiaa tämän ensinmäisen viikon aikana ja olen kertonut heille suomesta minun näkökulmasta.

Tiesin, että tämä matka oli hyvä minulle, vaikka ensinmäiset päivät olivatkin vähän vaikeita sopeutumisen kannalta.